Halusin vielä kirjoittaa siitä, että Suomea toisinaan ulkomailta käsin tarkastelleena minulle on noussut sellaisiakin tunteita pintaan kuin tietynlainen kansallinen häpeäntunne, eilisen johdosta. Minulle tosin eilen koetettiin osoittaa, että tällaiset tunteet eivät olisi oikeutettuja tässä tilanteessa, mutta olen eri mieltä. Samasta syystä kuin minä samaa häpeää kokivat muutamat ulkosuomalaiset tuttavani. Ja kun ajattelen Simonea, ja sitä miten hän häpeää  ääneen sitä, että Italiasta uutisoidaan aina vain mafiamurhia ja mafian aikaansaamaa Napolin jätekriisiä, niin alan tuntea häpeäni ihan oikeutetuksi. Kyllähän sitä joutuu kaikenlaista selittämään esimerkiksi omille appivanhemmilleen, jotka katsovat Italian uutisista aina vain Suomen kouluammuskeluja.

Tänä aamuna heräsin uneen, jossa olin lähdössä ex tempore - matkalle Milanoon, jonne Simone juuri palasi Sardiniasta kesälomalta. Olen kerran tehnyt ihan oikean ex tempore - matkan Milanoon, kahden päivän varoitusajalla. Haaveeni olisi joskus yllättää Simone siten, etten kertoisi hänelle mitään tulostani, vaan laskeutuisin Orio al Serion lentokentälle, ottaisin bussin joka pysähtyisi Lambraten metroasemalla, kävelisin Lambratelta Via Conte Rossolle ja soittaisin hänen ovikelloaan. Ta-daa!

Simone koetti eilen varata Ryanairin lentoja Milanosta Suomeen ja takaisin lokakuun lopulle, mutta ei jostakin syystä onnistunut. Toivottavasti tänään onnistuu paremmin.