Sardiniassa ollessani kuulin Suomesta lähinnä sen, että täällä oli koko ajan kurja sää ja satoi. Tästä tiedosta viisastuneena menin sitten ostamaan itselleni kumisaappaat heti Suomeen saavuttuani. Syksykin oli tulossa ja kaikkea. Erään jyväskyläläisen kenkäkaupan ikkunassa oli luonnonvalkoiset Nokiat, joihin iskin silmäni. Sopivat ainakin uuden syystakkini väreihin. Vaan eipä ole sateita näkynyt täällä koko syyskuun aikana, paitsi aivan ohimennen. En muista milloin olisin viimeksi toivonut näin paljon poudan väistyvän.

Tuossa ylläolevassa kuvassa nuo saappaat ovat paljon valkoisemmat kuin todellisuudessa. Minusta ne ovat enemmänkin cappuccinon väriset. Sardiniassa ihastuin cappuccinon värisiin pikku-Fiateihin, joita näkyi liikenteessä paljon. Suomessa menin sitten ostamaan kumisaappaat täsmälleen saman sävyisenä.

Liikenteestä puheen ollen, Simone on hankkimassa moottoripyörän ajo-oikeutta. Nimenomaan hankkimassa, sillä Italiassa se merkitsee lähinnä suurta paperisotaa eikä niinkään rahan menoa. Meillä on ollut paljon puhetta siitä, joudunko minä nyt moottoripyörän matkaan vastaisuudessa. En tiedä, pitäisinkö. Kokeilin kerran hänen isänsä moottoripyörän päällä. Moottori ei ollut käynnissä, menimme mäkeä alas.

Italiassa on tapana, että moottoripyörät kiilaavat autokaistojen väleihin kaupunkiajossa, eivätkä aja kuuliaisesti autojen perässä kuten Suomessa. Muutenkin kaistan käsite on siellä varsin tuntematon. Moottoripyörä ei mielestäni ole mikään turvallinen ajokki (varsinkaan Italiassa), mutta minun on tietenkin turha yrittää ylipuhua itsepäistä sardinialaistani. Ei, vaikkei hänen äitinsäkään ole kovin mielissään tästä asiasta. Sardinialaisten kanssa on mahdotonta väitellä ylipäänsä mistään. Sen olen tullut huomaamaan ja sen olen myös lukenut monta kertaa.