Eilen olin sosiologian johdantokurssin luennolla. Siellä oli satakunta fuksia ja minä. Tuntui jotenkin typerältä, kun ensimmäiset puoli tuntia kului luennoitsijan vastaillessa fuksien tyhmiin kysymyksiin, joihin löytyisi vastaukset, jos vähän viitsisi opinto-opasta raottaa. Huomaa, että itse alkaa olla jo vanha käpy täällä yliopistolla, kun kaikki on niin päivänselvää. Muutenkin tällaiset johdantokurssit ovat vähän tylsiä, kun niissä kulutetaan paljon aikaa lähinnä siihen, miten sosiologia eroaa muista yhteiskuntatieteistä ja muista tieteenaloista, ja miten erinomainen juuri sosiologinen lähestymistapa onkaan.

Tänään alkoi sitten "Projektien hallinta ja johtaminen", ilmeisen työläs ja koko lukuvuoden kestävä kurssi. Olisi löydettävä jonkinlainen projekti sosiaalialalta, from the real life, mihin mennä mukaan. Vähän suunniteltiin yläkerran naapurin eli yhden toisen sosiaalityön opiskelijan kanssa jo yhtä projektia, saas nähdä pääsemmekö sitä tekemään.

Ensi viikolla alkaisi sitten graduseminaari. Minulla on kaksi erittäin epämääräistä aihe-ehdotelmaa, mutta ei mitään pitkälle mietittyä. Toinen liittyy kuntoutukseen, toinen vanhuksiin. Tulen varmaan kaikesta huolimatta päätymään haastattelututkimukseen. Vaikka monet ovat sanoneet, että haastattelujen purkaminen on turhauttavaa ja työlästä. Luulen, että minussa on riittävästi masokismia sen tekemiseen.

Oli hauska tavata tänään sosiaalityön opiskelijoita kesätauon jälkeen. Kaikki ovat vähän puulla päähän lyötyjä, kun tutkintovaatimukset uudistuivat tässä kesän aikana. Tuloksena joudumme tekemään entistä enemmän töitä, enemmän tenttejä. En silti ajatellut hypätä epätoivon kaivoon, vaikka opintotuki loppuukin ensi heinäkuussa. Asioilla on tapana järjestyä...

Pitäisi tässä lähipäivinä alkaa myös kirjoittaa harjoitteluraporttia kesän - tai sanoisiko kevään - harjoittelusta. Siitä on jo sisällysluettelo valmiina, joten pitäisi vaan käydä kirjoittamaan.