Herään varhain, vaikka olen mennyt myöhään nukkumaan. Ulkona on upea sumuinen syysaamu. Laitan kahvin tulemaan.

Olen ensimmäiseltä ammatiltani maisemasuunnittelija, hortonomi. Joskus pohdin, minkälaista elämäni olisi nyt, jos en olisikaan lähtenyt yliopistoon opiskelemaan sosiaalityötä.

Asuisin yksin keltatiilisen rivitalon päätyhuoneistossa Järvenpäässä. Asunnossa olisi kaksi huonetta ja keittiö. Minulla olisi kaksi koiraa, Laika ja Juri.  Kävisin niiden kanssa tottelevaisuuskoulutuksessa ja agilityssä.

Luonnollisestikaan en olisi koskaan tavannut Simonea, koska kukaan ei olisi opettanut minua käyttämään irkkiä. Eläisin Suomessa niin suomalaisena ja tietämättömänä muusta maailmasta kuin on mahdollista.

Minulla olisi tietenkin oma yritys, toiminimi. Olisin käynyt työttömien yrittäjäkurssin. Suunnittelisin upealla Macillani keskiuusimaalaisille pientaloasukkaille hulppeita pihoja, joita he voisivat ylpeinä esitellä naapureilleen. Lemminkäisen betonikiviä, koristekirsikkapuita ja maanpeitekasveja. Tekisin töitä yömyöhään kotona. Minulla olisi yhteistyösopimus paikallisen viherrakentajan ja taimiston kanssa.


Vähäisellä vapaa-ajallani pitäisin blogia pihasuunnittelusta. Blogillani olisi paljon lukijoita, sillä pihanlaittoharrastus on suosiossa. Saisin paljon yhteydenottoja blogini kautta, enkä edes pystyisi suunnittelemaan niin monia pihoja kuin minulta pyydetään.

Miessuhteeni olisivat olleet ja menneet, sinkkuna eläisin. Kolmeakymmentä lähestyessäni miettisin, olisiko mahdollista vielä joskus saada oma perhe.

Ja minkähänlaista ulkomailla olisi? Pitäisikö matkustaa johonkin? Vaan eipä tuolla väliä, kyllä Suomi on hyvä maa. Ei ulkomailla voi olla mitään tämän kummempaa.

Huh! Kyllä olen onnekas, ettei elämäni ole näin tylsää ja tavallista, ja etten ole näin lyhytkatseinen ja tyhmä. Kolmekymppinen yrittäjäsinkku, joka asuu koiriensa kanssa järvenpääläisessä rivitalossa ja pitää kotimaastaan kierolla tavalla.

Onneksi olen saanut nähdä ja kokea niin paljon. Mikään muu ei avaa paremmin silmiä omalle itselleen, omalle maalleen ja koko yhteiskunnalle kuin vieraileminen ulkomailla. Enkä nyt tarkoita mitään rantalomaa Rhodoksella, vaan todellista sisältäpäin tarkkailua, sulautumista toiseen kulttuuriin.

Kaikki vuosisatojen ajan eristäytyneet, sisäsiittoiset suomalaiset pitäisi lähettää useiksi vuosiksi ulkomaille sopeutumaan ja mietiskelemään. Voisi tehdä hyvää.