Viikonloppuna rymsteerasin. Minulla on tapana vaihtaa huoneessani vallitsevaa järjestystä aina vuodenaikojen vaihtuessa ihan käytännöllisistä syistä. Kesällä en voi pitää tietokonepöytää ikkunan edessä, koska ikkunasta tulvivan auringonvalon ansiosta näen lähinnä oman kuvajaiseni tietokoneen kirkkaalta ruudulta. Talvella taas voi säästää sähköä, kun pitää tietokonepöytää ikkunan edessä, josta tulee harmaanakin päivänä sen verran valoa, ettei lampun tarvitse olla päällä ennen iltaa.

Tämän muutoksen myötä käänsin myös sänkyni sellaiseen asentoon, että nyt iltaisin nukkumaan mennessä voin katsella kirjahyllyäni, joka on ehkä koko huoneessa mukavimman näköinen asia. Olen lapsesta saakka tykännyt valtavasti Lundian luonnollisista, yksinkertaisista, puunsävyisistä huonekaluista. Parhaan kaverini koti oli sisustettu melkein pelkällä Lundialla, mutta meillä kotona huonekalut olivat valkoisia ja mustia, vähän kylmiä sävyjä. Vaalean puun tuomaa kotoisuuden tunnetta ei voita mikään.



P.S. Minusta tuntuu, että tuo edellinen kirjoitukseni oli ihan tyhmä. Tai jos ei itse kirjoitus, niin sen kirjoittaja. Minulla ei pitäisi olla mitään oikeutta vedota suomalaisuuteeni ulkomailla ollessani. Se on vaan niin itsekästä. Minun pitää muuttua. Tämä itselleni muistutukseksi.