Jatketaan kesämuistoilla...
Simonen ja minun yhteinen kesälomahan alkoi sillä, että Simone tuli Suomeen ja ajoimme Etelä-Savoon poimimaan mustikoita ja kanttarelleja. Vietimme erittäin rauhalliset ja rentouttavat neljä päivää keskellä hiljaisuutta. Meiltä jäi paljon kaupasta ostettua ruokaa yli, kun kanttarellisato osoittautui niin suotuisaksi. Otimme mukaamme ainakin puoli litraa kanttarelleja vietäväksi Sardiniaan, jossa ne tekivät heti kauppansa nonna Linan ruokapöydässä Castelsardossa.
Simonen ja minun yhteinen kesälomahan alkoi sillä, että Simone tuli Suomeen ja ajoimme Etelä-Savoon poimimaan mustikoita ja kanttarelleja. Vietimme erittäin rauhalliset ja rentouttavat neljä päivää keskellä hiljaisuutta. Meiltä jäi paljon kaupasta ostettua ruokaa yli, kun kanttarellisato osoittautui niin suotuisaksi. Otimme mukaamme ainakin puoli litraa kanttarelleja vietäväksi Sardiniaan, jossa ne tekivät heti kauppansa nonna Linan ruokapöydässä Castelsardossa.
Lähtiessämme Suomesta saimme kokea sitten vähän takapakkia. Onneton päivä sattui olemaan sama, jolloin "maailma muuttui" Dimitri Medvedevin sanoin, eli Georgian kriisi alkoi. Olimme varanneet Ryanairin lennot ensin Tampereelta Bremeniin ja sieltä Algheroon, Sardiniaan. Lähtöpäivän aamuna kuitenkin satoi kaatamalla. Tampere oli yhtä harmaata seinää.
Kun seisoimme Tampereen lentokentän portilla odottamassa lentokoneen lähtöä, alkoi kuulua Bremenistä saapuvan lentokoneen ääni. Kenttävirkailijat käänsivät katseensa ulos ja seurasivat sen liitoa kiitoradan yllä. Seurasin, mitä he seurasivat, ja näin koneen hahmon keskellä kaatosadetta nousevan takaisin ilmaan kiitotietä jo melkein kosketettuaan.
Sitten odoteltiin. Meni viisi tai kymmenen minuuttia, kun lähestyvä jyrinä paljasti jälleen lentokoneen laskeutumisyrityksen. Kenttävirkailijat käänsivät jälleen katseensa ulos, ja nyt jo kaikki Bremeniin menijätkin alkoivat seurata uteliaina, mitä kiitoradalla tapahtui. Ja kuinkas muuten, kone nousi jälleen takaisin ilmaan.
Odoteltiin jälleen, kun lentokone kaarteli jossain Tampereen yllä. Ihmiset alkoivat olla jo vähän hermostuneita (voin kuvitella myös tunnelman lentokoneessa). Kohta kuului taas koneen lähestyvä ääni. Kenttävirkailija totesi toiveikkaana: "No niin, kolmas kerta toden sanoo." Lentokoneen hahmo pyyhkäisi kiitoradan ylitse, mutta sen verran korkealla, ettei se todellakaan aikonut laskeutua.
Sitten ilmoitettiin, että kone lähti kokeilemaan laskeutumista Turkuun, ja lento Bremeniin oli peruttu. Ihmiset olivat kuin nuijalla päähän lyötyjä, mutta tokenivat hetken kuluttua, kun ilmoitettiin että Ryanair tarjoaa joko lennon Bremeniin seuraavana päivänä tai jonkin muun lennon jonnekin muualle, jos lentokoneessa sattuisi olemaan paikkoja. Ihmiset alkoivat tosissaan miettiä, pitäisikö Saksan loman sijaan lähteäkin Irlantiin tai Italiaan.
Meille homma oli melkein selvä: jos vain paikkoja olisi, ottaisimme lennon vielä samana päivänä Milanoon, yöpyisimme Simonen kämpässä ja miettisimme siellä, miten pääsisimme Sardiniaan keskellä lomakautta ilman etukäteisvarausta mihinkään kulkupeliin. Se voisi nimittäin olla hieman hankalaa.
Jonotettuamme noin tunnin infotiskille pääsyä saimme lopulta tietää, että saman päivän lennolle Milanoon olisi kuin olisikin kaksi paikkaa vapaana. Papereihimme leimattiin lennon ja reitin vaihto. Kaikki hyvin, lopulta. Sadekin jo vähän hellitti iltapäivää kohden, kun lopulta pääsimme lähtemään Suomesta. Bremen jäi näkemättä, ja Milanossa meitä oli vastassa valtava kuumuus. Sen koettuaan todella ymmärtää, miksi italialaiset valuvat merenrannalle elokuuksi. Sisämaassa tuskin pystyy hengittämään.
Seuraavaksi ajattelin kertoa, miten lopulta pääsimme Milanosta Sardiniaan.
Kun seisoimme Tampereen lentokentän portilla odottamassa lentokoneen lähtöä, alkoi kuulua Bremenistä saapuvan lentokoneen ääni. Kenttävirkailijat käänsivät katseensa ulos ja seurasivat sen liitoa kiitoradan yllä. Seurasin, mitä he seurasivat, ja näin koneen hahmon keskellä kaatosadetta nousevan takaisin ilmaan kiitotietä jo melkein kosketettuaan.
Sitten odoteltiin. Meni viisi tai kymmenen minuuttia, kun lähestyvä jyrinä paljasti jälleen lentokoneen laskeutumisyrityksen. Kenttävirkailijat käänsivät jälleen katseensa ulos, ja nyt jo kaikki Bremeniin menijätkin alkoivat seurata uteliaina, mitä kiitoradalla tapahtui. Ja kuinkas muuten, kone nousi jälleen takaisin ilmaan.
Odoteltiin jälleen, kun lentokone kaarteli jossain Tampereen yllä. Ihmiset alkoivat olla jo vähän hermostuneita (voin kuvitella myös tunnelman lentokoneessa). Kohta kuului taas koneen lähestyvä ääni. Kenttävirkailija totesi toiveikkaana: "No niin, kolmas kerta toden sanoo." Lentokoneen hahmo pyyhkäisi kiitoradan ylitse, mutta sen verran korkealla, ettei se todellakaan aikonut laskeutua.
Sitten ilmoitettiin, että kone lähti kokeilemaan laskeutumista Turkuun, ja lento Bremeniin oli peruttu. Ihmiset olivat kuin nuijalla päähän lyötyjä, mutta tokenivat hetken kuluttua, kun ilmoitettiin että Ryanair tarjoaa joko lennon Bremeniin seuraavana päivänä tai jonkin muun lennon jonnekin muualle, jos lentokoneessa sattuisi olemaan paikkoja. Ihmiset alkoivat tosissaan miettiä, pitäisikö Saksan loman sijaan lähteäkin Irlantiin tai Italiaan.
Meille homma oli melkein selvä: jos vain paikkoja olisi, ottaisimme lennon vielä samana päivänä Milanoon, yöpyisimme Simonen kämpässä ja miettisimme siellä, miten pääsisimme Sardiniaan keskellä lomakautta ilman etukäteisvarausta mihinkään kulkupeliin. Se voisi nimittäin olla hieman hankalaa.
Jonotettuamme noin tunnin infotiskille pääsyä saimme lopulta tietää, että saman päivän lennolle Milanoon olisi kuin olisikin kaksi paikkaa vapaana. Papereihimme leimattiin lennon ja reitin vaihto. Kaikki hyvin, lopulta. Sadekin jo vähän hellitti iltapäivää kohden, kun lopulta pääsimme lähtemään Suomesta. Bremen jäi näkemättä, ja Milanossa meitä oli vastassa valtava kuumuus. Sen koettuaan todella ymmärtää, miksi italialaiset valuvat merenrannalle elokuuksi. Sisämaassa tuskin pystyy hengittämään.
Seuraavaksi ajattelin kertoa, miten lopulta pääsimme Milanosta Sardiniaan.
Kommentit