Sardinkielinen musiikki on minulle jotain todella hienoa ja tärkeää, joka vie ajatukseni aina Sardinian kukkuloille ja syvälle saaren kulttuurihistoriaan. Ihmeellinen Tenores di Bitti, kaunis Elena Ledda, ja Eros Ramazzottin kanssakin levyttänyt Tazenda.
Sardin kieleen ja sen käyttöön kuitenkin liittyy asioita, jotka vanhempi sardinialainen väestö liittää epämieluisiin asioihin. Kun viime kesänä kuuntelimme Tazendaa Simonen kanssa, hänen äitinsä sattui tulemaan huoneeseen. Minulle täysin käsittämättömästä syystä hänen äitinsä parahti: "Ei, ei, ei Tazendaa!"
Simone joutui selittämään minulle, että sardin kieli on hänen perheensä ja sukunsa valveutuneitten naisten keskuudessa pannassa. Miehet kyllä tykkäävät kiusata naisia puhumalla sassaresea, joka on Sardinian luoteisosassa puhuttava sardinkielen muoto.
Mistä tämä inho sardin kieltä kohtaan sitten johtuu? Se johtuu Sardinian historiasta. Sardinian saarivaltakunta on aina ollut muualta tulleiden valloittajien kohteena. Valloittajat ovat päässeet hallitsemaan Sardiniaa, jonka oma väestö on ollut Simonen suvun naisten käsityksissä tyhmää, lukutaidotonta ja juuri sen vuoksi kaiken maailman valloittajien pompoteltavissa olevaa heikkoa paimenkansaa. Tämä paimenkansa puhui sardin kieltä.
Minusta on hienoa, että sardinialaiset ovat viime vuosina tulleet kuitenkin ylpeämmiksi omasta kielestään, jonka olemassaoloa harva edes tietää. Ja miksi ei tiedä? Juuri siksi, että sardinialaiset ovat hävenneet niin paljon omaa historiaansa lukutaidottomana, sardin kieltä puhuvana paimenkansana. He ovat halunneet olla italialaisia, joiden kulttuuriin kuului Rooma ja kaikki sen hienoudet.
Viime vuosina yhdeksi suosituimmista yhtyeistä Sardiniassa nousi jo aiemmin mainittu pop-rockyhtye Tazenda, joka laulaa kappaleensa osittain italiaksi, osittain sardin kielellä. Etenkin nuorten sardinialaisten keskuudessa on herännyt uudestaan ylpeys omaa kieltä ja kulttuurihistoriaa kohtaan.
Sardiniassa monet paikannimet tienviitoissa ovat sardinkielisiä. Lu Grannaddu, Lu Bagnu. Monet sanat päättyvät hauskasti juuri u-kirjaimeen. Sardin kielen voisi sanoa olevan ihmeellinen sekoitus latinaa, italiaa ja ehkä portugalia. Sardin kielessä on useita toisistaan poikkeavia alueellisia murteita. Sardiniassa on myös paikka, Alghero, jossa tienviitat on kirjoitettu kataloniaksi, sillä katalonialaisten valloittajien jäljiltä kaupungissa asuu yhä kataloniaa äidinkielenään puhuvia sardinialaisia.
Tässä vielä tietopaketti kielestä:
Sardin kieli (sardu) on hyvin vanhakantainen romaaninen kieli, jota puhutaan Sardiniassa. Sardinialla on neljä päämurretta: sassarin, logudorin, galluurin ja kampidaanin murteet. Ne poikkeavat toisistaan varsin paljon, mikä on vaikeuttanut sardinian kielen standardointia. Sassarin ja galluurin puhujat eivät edes pidä omia murteitaan sardinian kielenä; galluuri onkin pikemminkin korsikan kielen murre. Logudori poikkeaa italiasta eniten ja on puhujamäärältään suurin; toisaalta kampidaania puhutaan Sardinian pääkaupungissa Cagliarissa, mikä on omiaan nostamaan sen arvostusta.
Sardinian murteita käytetään kaunokirjallisuudessa, radiolähetyksissä ja paikalliskulttuurin tarkoituksiin, mutta kouluopetus on Sardiniassa yksinomaan italiankielistä.
Kommentit